Tässäpä tämä pohdinta...

Ajattelin aluksi, että puran tänne kaikkein syvimpäni, mutta sain sitten ihan oikeita ihmisiä kuuntelemaan minua. Olen saanut rauhassa miettiä. En todellakaan tehnyt mitenkään hätiköityä päätöstä. Ajatus muhi pitkän aikaa mielessä. Mietiskely prosessi eteni pikkuhiljaa. Mietin kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja ja tulin siihen tulokseen, ettei meillä ollut mitään yhteistä. Huhtikuussa päätin, että eroan. Ajankohtaa en silloin vielä tiennyt. Enää en miettinyt eroanko vai en, vaan koska eroan. Kesäkuussa jätin erohakemuksen ja sain eron vireille. Nyt olen muuttanut omilleni. Taloudellisesti tämä on erittäin vaikeaa. Onneksi yhteiskunta auttaa ja viranomaiset ovat erittäin myötätuntoisia. Saan apua kaikkeen mahdolliseen ja minua neuvotaan mitä pitää tehdä.

Olen erittäin onnellinen nyt. Olen tehnyt oikean päätöksen. Minä voin hyvin - ensimmäistä kertaa vuosikausiin. Tuntuu kuin jonkinlainen paino harteilta olisi pudonnut ja kuristava tunne on poissa.

Nyt nautin elämästä ja kun itse olen hyväntuulinen, lapsetkin kohtaavat iloisen ja jaksavan äidin.

Tästä ei enää paluuta ole!

Olen vähän ällistynyt. Mieheni on alkanut huomioimaan minua. Ehkä hän on huomannut levottomuuteni. Hän jopa kehaisi laihtumisestani, puhelimessa kertoi tuovansa tuliaisiksi itsensä ja toi kuitenkin myös sydämen muotoisia karkkeja. Tämä on jotain aivan uutta. Olen hämilläni. No, ehkä hän on ajatellut, että olen muuttunut jollakin tavalla. Aavistaako, että olen eroaikeissa.

Vanhin lapsenikin sanoi minulle, että minun pitää ottaa meille uusi kivempi isä.Kysyin häneltä, että eikö kävisi niin, että oltaisiin ilman isää kokonaan. Mutta sitä vaihtoehtoa hän ei hyväksynyt.Lapsi sanoi myös isälleen, että tahtoo vaihtaa isää. Johon mieheni kommentoi, ettei isää voi vaihtaa. Lapsi sanoi siihen, että hänen täytyy sitten vaihtaa koko perhettä. Kysyin, että jättäisikö hän minutkin. Ja lapsi totesi, että jos on pakko. Täytyy olla todella tulehtunut isän ja lapsen suhde. Lapsi puhuu kaikenaikaa tällaisia, ei siis kyse ole mistään väliaikaisesta suuttumisesta. Toinen lapsistani, sitten taas pelkää, että eroamme. Hän sanoi, että ettehän te eroa, vaikka isä onkin tollanen. Nuorin lapsista luettelee aina järjestystä meidän perheessä kuka on kivoin - ja isä tulee aina viimeisenä.

Chateissa olen tavannut paljon ihmisiä. On ollut paljon todella mahtavia keskusteluja. Koukku onneksi on hellittänyt hieman. Mutta jos menen chattiin, en pääse sieltä pois. Nytkin päätin, etten mene chattiin ollenkaan, kun avasin tietokoneen. En saa mitään muuta tehtyä ja jään sinne kiinni tuntikausiksi. Yksi jos toinen ehdottaa tapaamista. Olen järjestelmällisesti kieltäytynyt. Mutta nyt yksi tapaaminen houkuttelisi. En tiedä mitä teen. Menenkö vai en.

Jotenkin tyhjä olo. En tiedä mistä se johtuu. Edellisen viikon pyörin jatkuvasti seksichateissä ja puhelimessa. En saanut tehtyä oikeastaan mitään. Työt roikkuivat täällä kotona ja minä tuskin nukuin.Olin suoraan sanoen jatkuvassa kiimassa.

Nyt olen kuitenkin rauhoittunut. Mutta muutos on käynnissä kokoajan. Lopetin yhden osa-aikaisen työni. Oli vähän haikea olo, kun olin tehnyt sitä työtä aika monta vuotta. Samaisena iltana vielä itkin. En usko, että itkin sen takia, että jätin työpaikkani. En todellakaan tiedä miksi itkin.Olin yksin kotona ihan vain hetken ja silloin tulivat kyyneleet ja tyhjyyden tunne. En tiedä millä täyttäisin tämän aukon, en tiedä mitä kaipaan.

Olen ilmeisesti koko elämäni ajan täyttänyt tyhjyyden tunnetta syömisellä. Jo lapsena muistan joskus miettineeni, että koska saan seuraavan kerran herkutella. Aikuistuttuani eivät enää edes vanhemmat tai rahojen vähyys estänyt herkuttelua. Laihduttaa pystyin aina vain kolmen kuukauden jaksoja korkeintaan. Aivan kuin alkoholisti pystyy olemaan kolme kuukautta juomatta ja ratkeaa taas. Minä en tarvinnut alkoholia vaan suklaata. Olen siis suklisti. Nyt olen myös maistanut suklaata sitten Loppiaisen. Ajattelin kokeilla, ratkeanko taas, mutten ainakaan vielä. Toivon todella, ettei tämä ole pelkästään kolmen kuukauden "raittiusjakso", vaan, että pystyn pidättäytymään jatkossakin suklaan ahmimisesta.

Olenko se todella minä. En tunne itseäni. Tällainenkö minä olen. Olen tainnut löytää itseni. Eihän tässä mennyt kuin nelisenkymmentä vuotta. Joku sanoi minulle joskus, että 40 on naisen parhain ikä.Silloin ei enää ota turhia paineita mistään. On oma itsensä. Uskon nyt tuohon väittämään.

Minulla on hyvä olo. Tämän kun olisi tajunnut aikaisemmin. Olen yhä eroaikeissa ja sen takia en jaksa hermostua miehelleni. Hän luulee varmaan, että asiat ovat hyvin, koska olen niin hyväntuulinen. Mutta hyväntuulisuus ei mitenkään liity mieheeni, vaan tämä upea maailma: virtuaali- ja puhelinseksiä. Olen aivan sekaisin kiimasta. Pikkuhousut on märkänä kaikenaikaa, eikä se ole mitään valkovuotoa. Kiihkeänä ajattelen koska pääsen taas nettiin tai puhelimeen sekstaamaan. Innolla tiedustelen kaikilta mitä kaikkea voisi tehdä. On ihanaa puhelimessa, kun kuulee, että mies laukeaa. Useimmat ehdottavat tapaamista livenä, mutta siihen en ole uskaltautunut. Mielikuvitus laukkaa ja sormet käyvät kiivaasti pimpissä. Saan orgasmeja usein ja lämpö leviää pitkin vartaloani.

Syömishäiriöni; ahmiminen on täysin aisoissa. Tämäkin on niin outo tunne, koska olen ahminut pienen ikäni ja nyt minulla ei ole tarvetta ahmia. Syön silloin kun nälkä, jos silloinkaan. Paino on pudonnut kilon edellisestä kirjoituksesta. Yhteensä olen laihtunut tänä vuonna 6 kiloa.

Uusi vuosi uudet kujeet. Tästä taitaa tulla oikea muutosten vuosi. Odotan paljon tulevalta. Pari viikkoa sitten kävin vieraissa. Ensimmäistä kertaa avioliittoni aikana. Jotenkin vain ajauduin siihen tilanteeseen. En ajatellut mitään tälaista lähtiessäni huvittelemaan kapakkaan. Oli ihan tarkoitus pitää tyttöjen kanssa hauskaa. Mutta kuinka ollakaan, tapasin erään miehen (minulle ennestään aivan tuntematon). Hän lateli tulemaan kohteliaisuuksia mennen tullen ja olin aivan otettuna. Kohteliaisuuksia tuli enemmän kuin mieheni on koskaan sanonut minulle pairnkymmenen vuoden aikana. Nyt varmistui minullekin, että minun rakkauden kieleni (Kirja: Gary Chapman:Rakkauden kieli) on sanat. Lähdin siis miehen mukaan ja vietimme mukavan parituntisen. Ei siitä sen enempää. Tästä lähti muutos liikkeelle. Olen kiitollinen tälle vieraalle miehelle enemmän kuin hän uskoisikaan. Hän täytti minun rakkaudentankkiani ja avasi silmäni.

Psykologi oli aiemmin jo kehottanut minua kirjoittamaan tunteistani ja sain aikaiseksi aloittaa tämän blogin. Tämähän auttaa. On helpottavaa päästää ulos paha sisältään. Hiukan hämmennyin yhdestä kommentista, jossa arveltiin tämän olevan pelkkää feikkiä. Enkä aio edes kirjoittaa kaikkea elämästäni tänne, koska niistä voisi joku minut tunnistaa. Siis vielä enemmänkin uskomattomia juttuja on elämässäni tapahtunut.

Sitten sain kimmokkeen eräästä saamastani kommentista. Kiitos! Eli hakeuduin nettiseksin pariin ja olen ollut aivan sekaisin tässä virtuaalimaailmassa ja nauttinut todella. Mieskin on ollut tyytyväinen, vaikkei tiedäkään mitä teen, kun olen häntä halunnut niin monta kertaa. Mutta uskomatonta, hän ei edes tajua, että olen todella märkänä. No ei nyt kuitenkaan kuivuudesta valita.

Kiihtyneenä virtuaaliseksistä ajattelin, että puheliseksi olisi varmaan myöskin hauskaa, hakeuduin viihdelinjoille töihin.Ah ja voi sitä ihanuutta harrastaa seksiä myös puhelimessa.

Nyt minulla ei ole minkäänlaista tarvetta syödä. Syön vain siksi kun on nälkä. Uskomaton tunne. Suklaata en ole syönyt ollenkaan kahteen viikkoon. Paino on tippunut 5 ! kiloa. Siis seksi korvaa suklaan!