Tässäpä tämä pohdinta...

Ajattelin aluksi, että puran tänne kaikkein syvimpäni, mutta sain sitten ihan oikeita ihmisiä kuuntelemaan minua. Olen saanut rauhassa miettiä. En todellakaan tehnyt mitenkään hätiköityä päätöstä. Ajatus muhi pitkän aikaa mielessä. Mietiskely prosessi eteni pikkuhiljaa. Mietin kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja ja tulin siihen tulokseen, ettei meillä ollut mitään yhteistä. Huhtikuussa päätin, että eroan. Ajankohtaa en silloin vielä tiennyt. Enää en miettinyt eroanko vai en, vaan koska eroan. Kesäkuussa jätin erohakemuksen ja sain eron vireille. Nyt olen muuttanut omilleni. Taloudellisesti tämä on erittäin vaikeaa. Onneksi yhteiskunta auttaa ja viranomaiset ovat erittäin myötätuntoisia. Saan apua kaikkeen mahdolliseen ja minua neuvotaan mitä pitää tehdä.

Olen erittäin onnellinen nyt. Olen tehnyt oikean päätöksen. Minä voin hyvin - ensimmäistä kertaa vuosikausiin. Tuntuu kuin jonkinlainen paino harteilta olisi pudonnut ja kuristava tunne on poissa.

Nyt nautin elämästä ja kun itse olen hyväntuulinen, lapsetkin kohtaavat iloisen ja jaksavan äidin.

Tästä ei enää paluuta ole!