Olenko se todella minä. En tunne itseäni. Tällainenkö minä olen. Olen tainnut löytää itseni. Eihän tässä mennyt kuin nelisenkymmentä vuotta. Joku sanoi minulle joskus, että 40 on naisen parhain ikä.Silloin ei enää ota turhia paineita mistään. On oma itsensä. Uskon nyt tuohon väittämään.

Minulla on hyvä olo. Tämän kun olisi tajunnut aikaisemmin. Olen yhä eroaikeissa ja sen takia en jaksa hermostua miehelleni. Hän luulee varmaan, että asiat ovat hyvin, koska olen niin hyväntuulinen. Mutta hyväntuulisuus ei mitenkään liity mieheeni, vaan tämä upea maailma: virtuaali- ja puhelinseksiä. Olen aivan sekaisin kiimasta. Pikkuhousut on märkänä kaikenaikaa, eikä se ole mitään valkovuotoa. Kiihkeänä ajattelen koska pääsen taas nettiin tai puhelimeen sekstaamaan. Innolla tiedustelen kaikilta mitä kaikkea voisi tehdä. On ihanaa puhelimessa, kun kuulee, että mies laukeaa. Useimmat ehdottavat tapaamista livenä, mutta siihen en ole uskaltautunut. Mielikuvitus laukkaa ja sormet käyvät kiivaasti pimpissä. Saan orgasmeja usein ja lämpö leviää pitkin vartaloani.

Syömishäiriöni; ahmiminen on täysin aisoissa. Tämäkin on niin outo tunne, koska olen ahminut pienen ikäni ja nyt minulla ei ole tarvetta ahmia. Syön silloin kun nälkä, jos silloinkaan. Paino on pudonnut kilon edellisestä kirjoituksesta. Yhteensä olen laihtunut tänä vuonna 6 kiloa.