Kuinkahan kauan olen ollut masentunut. Olen ollut yllättynyt. Olen keskustellut psykologin kanssa ja olemme vatvoneet perinpohjin menneisyyttäni. Olisinko ollut masentunut jo lapsena. Olen alkoholiperheestä lähtöisin ja ilmeisesti olen tuntenut turvattomuutta pienestä pitäen. Olen kuitenkin ollut esimerkillinen lapsi noin päällisin puolin kiltti ja hyvä koulussa. Mutta jo ala-asteen ensimmäisillä luokilla olin myymälävaras. Varastelin huvikseni, rahaa kyllä olisi ollut. Etsin kai jännitystä ja ilmeisesti kerjäsin huomiota. Kun jäin kiinni kotona, äitini käski minun vain palauttaa varastamani tavarat kauppaan. Olihan hän tietysti vihainen. Suurin murheensa oli kuitenkin, ettei vaan kukaan saa tietää.

Tupakan polttoa kokeilin ensimmäisen kerran kuusi vuotiaana ja yhdeksän vuotiaana kokeilin uudestaan ja 14 vuotiaana sitten aloitin tupakoinnin. Olinhan elänyt koko pienen elämäni tupakansavussa yskien. Olin täysin tupakan orja.

Viinan juontia harjoittelin ensimmäisen kerran 14 vuotiaana ja 15 vuotiaana olin usein viikonloppuisin kännissä. En koskaan jäänyt siitä kotona kiinni. Vanhempani jättivät minut usein yksin viikonlopuiksi kotiin. Mikäs sen mukavampaa teinille. Sain kaikessa rauhassa rällästää ja riehua. Olinkin jo oppinut, että ilo ilman viinaa on teeskentelyä. Silti pärjäsin hyvin koulussa ja luulen, etteivät esimerkiksi opettajat olisi ikinä uskoneet, jos olisivat kuulleet viikonlopuistani. Kiltti tyttö, mikä kiltti.

Neitsyyteni menetin silloin 15 vuotiaana. No, en minä sitä kyllä yhtään pahana pitänyt. Olen siitä lähtien pitänyt rakastelusta erittäin paljon. Yllättävän korkea moraali minulla oli juovuspäissänikin, en lähtenyt joka jätkän kelkkaan.

Nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni elin melko riehakasta elämää. Viinaa join paljon, en pahemmin seurustellut. Tunsin olevani jotenkin juureton. En osannut kiintyä, saati rakastua kehenkään. Harrastin mieluiten yhden illan juttuja. Jos treffejä sovittiin, en yleensä mennyt. Joitakin lyhyitä seurusteluja oli silloin tällöin. En tuntenut varsinaisesti rakkautta ketään kohtaan. Jotenkin en uskaltanut uskoa siihen, että joku minua voisi rakastaa.Tai sitten jos joku rakastui minuun, se tuntui niin typerältä, etten halunnut enää seurustella. Luulen, että olen särkenyt pari sydäntä aika pahasti.

Kovahan minä olen ja minulla on hyvä itsetunto! Näin olen aina luullut. Mutta nyt kun olemme keskustelleet psykologin kanssa, olen huomannut, että, hei, minähän olen pehmeä, eikä itsetunnosta ole tietoakaan. Mutta minä olen helvetin hyvä näyttelemään! Teatteri ja elokuvamogulit ovat menettäneet suuren tähden, kun en ryhtynyt näyttelijäksi. Joskus olen yrittänyt saada aikaan keskustelua masennuksestani ystävieni kanssa. He tyrmäävät minut täysin, kun olen yrittänyt vihjata olevani masentunut. Jos sinä olet masentunut, niin mitähän minä olen, sanoi yksi. Toinen sanoi, ei et sinä ole masentunut. Jaha selvä en siis ole masentunut.

Olen kuvitellut, että masennukseni alkoi, kun kerrankin uskalsin päästä kaikki hanat auki ja rakastua, niin sitten saatana sillä olikin toinen nainen tai siis minä olin se toinen nainen.Kuvitella, että minä rakastuin tähän mieheen edes kertaakaan rakastelematta hänen kanssaan. Hän kärsi impotenssista. En tosin tiedä mitä tapahtui, mutta ehkä tuollaisen puolen vuoden yhdessäolon jälkeen rakastelu onnistuikin. Ja se sitten olikin varsinaista naimista, kunnon panemista, monta, monta kertaa yössä ja minäkin laukesin joka kerta. Seitsemänkin kunnon orgasmia yhdessä yössä.Huoh, se oli mahtavaa aikaa. Tähän astisen elämäni paras pano. Tässähän rupeaa aivan housut kostumaan, kun muistelee. Vaikka siitä on kohta kaksikymmentä vuotta aikaa... ja se päättyi surullisesti. Snif.

Tähän jälkimainikeihin sitten tapasin mieheni. Silloin ajatteli, että vitun väliä ollaan sitten yhdessä, vaikka mitään tunnetta minulla ei ollut. Pettymys oli todella suuri, kun hän laukesi niin äkkiä, eikä pystynyt kuin yhden kerran yössä. En päässyt kunnolla edes alkuun, kun hän jo tuli. Ja sama siis jatkuu aina vaan. Kehtaa vielä valittaa, etten koskaan halua. No aloitteita en enää tee, koska tiedän mikä on tulos. Mutta en koskaan kieltäydy, kun hän haluaa. Hänellä on useammin päänsärkyä kuin minulla, eikä minua kuukautisetkaan haittaa ollenkaan.

Nyt en taida jaksaa kirjoittaa enempää tällä hetkellä. Mutta palaan asiaan ehkä jo myöhemmin tänä yönä, jos en saa nukuttua tai sitten varmaan taas jo ensi yönä.