Yksi päivä takana tärkeästä päätöksestä. Jotenkin on vähän helpottunut olo, kun on päättänyt. Olenkin ollut mitään sanomaton, antanut elämän vain viedä mennessään. Merkityksellisintä viime vuosien elämässäni on ollut lapset. En todellakaan ole ajatellut itseäni. Ja jos joskus olen ollut itsekäs, olen aina potenut huonoa omaatuntoa heti tai hetken päästä.

Olen muutenkin syyllistänyt itseni aina ja kaikesta ja jos sattumoisin en ole muistanut syyllistää itse itseäni, niin mies on kyllä pitänyt huolen ja muistuttanut.

Nooh, useimmiten tuntuu, että olen vain valittava akka. Mitä - minullahan on kaikki hyvin.(?) Minulla on ihana koti, rakkaat lapset ja uskollinen puoliso, joka ei ryyppää, hakkaa eikä riitele. Hän käy säännöllisesti töissä, korjaa kotona rikki menneet tavarat, luo lumet, haravoi lehdet, hoitaa lapsia ja siivoaa. Ulkopuolisen mielestä minullahan on oikein unelmien aviomies.

Ei,ei ja EI. Sanotaan, ettei suomalainen mies puhu eikä pussaa. Tämä todellakin pitää paikkansa mieheni kohdalla. Minä joka olen aina rakastanut suutelemista. Olen housut märkänä kiihottuneena jo kunnon suudelmasta. Nyt olen lopettanut suutelemisen hänen kanssaan. Oi, että kaipaan kunnon suudelmia jotka tuntuisivat selkäpiissä asti. Sängyssä mies kehtaa vielä valittaa, etten ole tarpeeksi märkä  *syyllinen*:(      Aikani yritin suudella häntä, mutta meitä ei ole kai tarkoitettu suutelemaan keskenämme. Mielestäni hän ei vastaa suudelmaani ja leikkimielellä (muka) väistää, kun yritän suudella. Nyt hän on silloin tällöin ihmetellyt miksen suutele häntä enää.

Ei puhu, ei. On vaikea uskoa, että joku ihminen on noin puhumaton olematta mykkä. Minä olen aina nauttinut syvällisistä keskusteluista ja olen ollut erittäin puhelias, jopa rakentava riita on ollut mieleeni. Nyt tässä vähän aikaa minulle vieras ihminen sanoi, että olen hiljainen luonteeltani. Niinpä niin. Parempi olen puhumaan kuin kirjoittamaan. Näin tässä kuitenkin täytyy yrittää väkertää kirjoitusta, kun ei voi puhua.

Joskus olen kertonut kavereilleni miehen puhumattomuudesta. Kukaan ei voi uskoa, että mies ei puhu, Jos yritän saada aikaan keskustelua tärkeistä asioista, hän aina pakenee. Joko sulkeutuu kuoreensa tai konkreettisesti lähtee pois. On hankala pyörittä kotia ja tehdä päätöksiä, kun niistä ei voi keskustella. Sinänsä mies taitaa ajatella, että päätöksistä ei tarvitse keskustella. Hän päättää kaikesta. Tässä kerran yhden remontin yhteydessä mies oli aivan ällikällä lyöty, kun minulla oli mielipide laatoista. Ei hänellä tullut mieleenkään kysyä minulta millaisia laattoja laittaisimme kotiimme.

Ja voi vittu meidän seksielämä. Esileikeistä ei ole tietoakaan. Jos toista koskettaa, pitää naida heti. Vitsikäs mies sanoo, että ajattele ittes märäksi. No hoh hoh arvaa varmaan, ettei tuollaisesta kostu ja siitä tietysti syy aiemmin mainitsemaani valitukseen kuivuudestani.En ole koskaan joutunut käyttämään minkäänlaisia liukasteita kenenkään muun miehen kanssa. Okei, kyllä mies tuntuu haluavan, että minäkin nauttisin. Mutta sitä kun tullaan ja lauetaan melkein heti kun aloitettu ja sen jälkeen mies yrittää käsipelillä. Siinä saa aika paljon fantasioida, että itse saisi orgasmin. Nyt olen sitten kyllästynyt odottamaan, kun joskus mies saattaa myös nukahtaa kesken hivelyn. Joskus tulee sitten itse hoidettua itsensä. Mutta nainenhan pärjää ilman orgasmeja.

Ikinä en ole kertonut kenellekään meidän järkyttävästä seksielämästä. Tämä kirjoittaminen tosiaan tuntuu vähän auttavan.